Oikeushallinto

Oikeuslaitos
Tuomioistuimet
Hallinto-oikeudet
Ratkaisukäytäntö
Ratkaisukäytäntö,
Helsingin hallinto-oikeuden osalta


Helsingin HAO 27.1.2014 14/0038/6

Helsingin HAO 19.12.2013 13/1686/4

Helsingin HAO 4.12.2013 13/1402/1

Helsingin HAO 29.11.2013 13/1628/4

Helsingin HAO 15.10.2013 13/1447/4

Helsingin HAO 5.11.2013 13/1503/4

Helsingin HAO 7.11.2013 13/1088/6

Helsingin HAO 25.6.2013 13/0487/5



Helsingin HAO 18.9.2013 13/1360/4



Helsingin HAO 10.10.2013 13/0976/6

Helsingin HAO 7.10.2013 13/0760/2

Helsingin HAO 20.9.2013 13/0992/1

Helsingin HAO 27.9.2013 13/1404/4

Helsingin HAO 18.9.2013 13/0869/6

Helsingin HAO 13.8.2013 13/1198/4

Helsingin HAO 19.7.2013 13/0574/2

Helsingin HAO 6.6.2013 13/0910/4

Helsingin HAO 4.6.2013 13/0427/2

Helsingin HAO 29.5.2013 13/0844/4

Helsingin HAO 10.4.2013 13/0390/1

Helsingin HAO 9.4.2013 13/0244/5

Helsingin HAO 28.3.2013 13/0493/4

Helsingin HAO 21.3.2013 13/0249/6

Helsingin HAO 14.2.2013 13/0191/4

Helsingin HAO 12.2.2013 13/0107/2

Helsingin HAO 10.1.2013 13/0002/1

Helsingin HAO 4.1.2013 13/0011/4

Helsingin HAO 30.11.2012 12/1584/4

Helsingin HAO 28.12.2012 12/1697/4

Helsingin HAO 4.12.2012 12/1223/1

Helsingin HAO 4.9.2012 12/1034/3

Helsingin HAO 31.8.2012 12/0830/1

Helsingin HAO 28.6.2012 12/0652/6

Helsingin HAO 30.3.2012 12/0341/1

Helsingin HAO 30.3.2012 12/0402/3

Helsingin HAO 25.11.2011 11/1157/6


Vuoigatvuohta-
lágádus

  Suomeksi | På svenska | In English Palaute | Sivukartta | Tietoa sivustosta 
Tuomioistuimet

  - - - - - - - - - - - - - - - - - - vanha.oikeus.fi - - - - - - - - - - - - - - - - - -
 

Oikeusapu
Syyttäjät
Tuomioistuimet
Ulosotto
Muita yksiköitä

Tulosta Tulosta

Etusivu - Tuomioistuimet - Hallinto-oikeudet - Ratkaisukäytäntö - Ratkaisukäytäntö,
Helsingin hallinto-oikeuden osalta
- Helsingin HAO 18.9.2013 13/1360/4

Helsingin HAO 18.9.2013 13/1360/4

Diaarinumero: 06203/12/8201
Taltionumero: 13/1360/4
Antopäivä: 18.9.2013

Arvonlisävero
Verollinen liiketoiminta
Arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolinen toiminta
Vähennysoikeus
Konsernin emoyhtiö
Yleiskulut

Diaarinumero: 06203/12/8201 ja 06086/11/8201
Taltionumero: 13/1360/4
Antopäivä: 18.9.2013

Asiassa oli kysymys siitä, mitä pidetään konsernin emoyhtiön arvonlisäverolaissa tarkoitettuna liiketoimintana ja mitä arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisena toimintana. Lisäksi asiassa oli kysymys arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisen toiminnan vaikutuksesta arvonlisäveron vähennysoikeuteen.

Osuuskunta toimi konsernin emoyhtiönä. Osuuskunta myi arvonlisäverollisia hallintopalveluja kahdelle tytäryhtiölleen, joiden ei esitetty harjoittavan arvonlisäverollista liiketoimintaa. Tämän lisäksi osuuskunnalla oli arvonlisäverollista kiinteistön vuokraustoimintaa. Osuuskunnalla ei ollut hallintopalvelujen myyntiä muille, arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittaville tytäryhtiöilleen.

Osuuskunnan arvonlisäverollinen hallintopalvelujen myynti kahdelle tytäryhtiölleen oli ollut yhteensä noin 6 000 euroa kuukaudessa. Osuuskunnan ilmoittama myynnistä suoritettava arvonlisävero oli ollut vuosittain noin 11 000 - 17 000 euroa, ja ostojen perusteella vähennettäväksi ilmoitettu arvonlisävero vuosittain yli 100 000 euroa. Osuuskunnan osinkotulojen määrä oli ollut vuosittain noin 6,8 - 12 miljoonaan euroa.

Osuuskunnan palveluksessa oli ollut toimitusjohtaja ja assistentti. Osuuskunta esitti selvityksen näiden työajan jakaantumisesta hallintopalvelujen tuottamiseen, kiinteistöliiketoimintaan, toimintaan konsernin emoyhtiönä ja emoyhtiön omaan hallintoon.

Hallinto-oikeus totesi, että osuuskunta oli osallistunut kahden tytäryhtiönsä hallinnointiin myymällä niille niiden liiketoimintaa tukevia hallintopalveluja. Tämä ja arvonlisäverollinen vuokraustoiminta olivat osuuskunnan arvonlisäverodirektiivissä ja arvonlisäverolaissa tarkoitettua liiketoimintaa. Osuuskunnalla oli tältä osin arvonlisäveron vähennysoikeus.

Sitä vastoin mainittujen kahden tytäryhtiöiden omistaminen, osakkeenomistajan oikeuksien käyttäminen ja osakeomistukseen perustuva merkittävä osinkojen saaminen eivät perustuneet osuuskunnan palvelujen suorittamiseen vastiketta vastaan, eikä kysymys siten ollut arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetusta omaisuuden hyödyntämisestä jatkuvaluonteisessa tulonsaantitarkoituksessa. Tämä toiminta ei ollut arvonlisäverolaissa tarkoitettua liiketoimintaa vaan arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävää toimintaa. Lisäksi niiden tytäryhtiöiden osalta, joille osuuskunta ei myynyt hallintopalveluja, osuuskunnan toiminta rajoittui kokonaisuudessaan osakkeiden omistamiseen ja osakkeenomistajan oikeuksien käyttämiseen. Myöskään tämä toiminta ei ollut arvonlisäverodirektiivissä tai arvonlisäverolaissa tarkoitettua liiketoimintaa, vaan toiminta kuului tältä osin kokonaisuudessaan arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Osuuskunnan arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolinen toiminta oli jatkuva ja huomattava osa sen toimintaa. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, miten niiden tytäryhtiöiden, joille osuuskunnalla ei ollut arvonlisäverollista hallintopalvelujen myyntiä, omistus palveli osuuskunnan harjoittamaa arvonlisäverollista toimintaa. Osuuskunnan arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisena pidettävässä toiminnassa ei ollut kysymys sellaisesta toiminnasta, joka johtuisi osuuskunnan arvonlisäverollisesta liiketoiminnasta, eikä se muutoinkaan tapahtunut osuuskunnan arvonlisäverollisen liiketoiminnan hyväksi. Osuuskunnalla ei ollut vähennysoikeutta sen arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisen toiminnan osalta.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön huomioon ottaen arvioitaessa vähennysoikeuteen liittyvää hankintojen ja vähennykseen oikeuttavien liiketoimien välisen suoran ja välittömän yhteyden olemassaoloa, hallinto-oikeus katsoi erityistä merkitystä olevan sillä, onko hankintojen ja vähennykseen oikeuttavan liiketoiminnan eli osuuskunnan verollisten hallintopalvelujen myynnin tai verollisen kiinteistöliiketoiminnan välillä niiden objektiiviseen sisältöön liittyvää yhteyttä. Henkilöstöhallintokuluilla, puhelin-, matka-, toimitila-, koulutus-, atk-, kalusto-, kirjanpito- ja tilintarkastuskuluilla katsottiin olevan niiden objektiiviseen sisältöön liittyvä yhteys osittain myös osuuskunnan verolliseen liiketoimintaan. Osaa näistä kuluista ei olisi objektiivisesti arvioiden syntynyt, jos osuuskunnalla ei olisi ollut arvonlisäverollista liiketoimintaa. Sen sijaan osuuskunnan osuuskuntatodistuksien arvo-osuusjärjestelmään siirtymisellä ja osuuskunnan vähäisellä verollisella liiketoiminnalla ei katsottu olevan objektiivista yhteyttä toisiinsa. Yrityskauppoihin liittyvien asiantuntijakulujen osalta puolestaan objektiivisen yhteyden katsottiin olevan siltä osin kun yrityskaupat olivat liittyneet niihin yhtiöihin, joille osuuskunnalla oli myöhemmin ollut arvonlisäverollista myyntiä.

Valituksenalaiset päätökset eivät perustuneet tositekohtaiseen ratkaisuun vähennysoikeuden laajuudesta, vaan Verohallinto oli katsonut vähennykseen oikeuttavaksi 25 prosenttia kokonaiskulujen sisältämästä arvonlisäverosta. Kun tarkempaa laskukohtaista selvitystä hankintojen ja osuuskunnan verollisen liiketoiminnan välisestä yhteydestä ei ollut esitetty, vähennykseen oikeuttavan osuuden määrittäminen perustui arvioon kokonaiskulujen vähennykseen oikeuttavasta osuudesta. Hallinto-oikeus katsoi, että henkilökunnan työpanokseen perustuva jako kuvasi osuuskunnan liiketoiminnan vähennykseen oikeuttavan osuuden määrittämistä paremmin kuin verollisen liiketoiminnan ja arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisten tulojen perusteella määriteltävä jako. Osuuskunnalla oli oikeus vähentää arvioitu vähennykseen oikeuttava osuus, joka perustui verollisten hallintopalvelujen ja verollisen kiinteistövuokraustoiminnan osuuteen työntekijöiden työstä.

Tilikaudet 1.1.-31.12.2008 ja 1.1.-31.12.2010

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 102 § 1 mom 1 kohta (940/1999 ja 687/2010) ja 117 §
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (2006/112/EY) 2 artikla 1 kohta c alakohta, 9 artikla 1 kohta, 168 artikla a kohta, 169 artikla, 173 artikla ja 174 artikla
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-496/11, Portugal Telecom SGPS, SA
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-29/08, AB SKF
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-77/01, Empresa de Desenvolvimento Mineiro SGPS SA (EDM)
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-435/05, Investrand BV
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-333/91, Sofitam SA
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-80/95, Harnas & Helm CV
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-306/94, Régie Dauphinoise - Cabinet A. Forest SARL
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-437/06, Securenta Göttinger Immobilienanlagen und Vermögensmanagement AG
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-104/12, Wolfram Becker,
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-465/03, Kretztechnik AG

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Aulikki Pitkänen (t) ja Tero Leskinen.
Asian esittelijä Tero Leskinen.

Haettu muutosta




Sivun alkuun Tulosta Sivukartta